Meijän oma kööri

Meillä on seurakunnassa aivan mahtava kuoro! Meitä on erilaisia ihmisiä kuorossa mukana laulamassa. Yhteinen innoittajamme on tietenkin yhteinen usko Jeesukseen. (Joh. 15:4–5.)  (Ef. 4:4–6.) Saamme laulun lahjoilla palvella Herraa. On ollut hienoa saada olla mukana tällaisessa toiminnassa. Tuntuu, että aina oppii jotain uutta. Harjoituksiin on ollut kiva mennä. Jarkko on hyvä ohjastamaan meitä pysymään tahdissa mukana ja innostava persoona :) Oili säestää meitä taidollisesti. Uusia lauluja olemme oppineet todella paljon. Olemme kokeneet, että Herra on mukana meidän kanssamme lauluissa, säestyksissä ja todistuksissa eli puheissa.  (Joh. 13:35)  Jäsenet palvelevat toisiaan suorittamalla eri tehtäviä. Ne eivät kilpaile keskenään.  Jumalan seurakunnassa on monia lahjoja, mutta siinä on yksi ja sama uskon henki. (1. Kor. 12.) 

Jumalan seurakunta ei ole mikä tahansa yhteisö. ”Se on pääasiallisesti sydämissä oleva uskon ja Pyhän Hengen synnyttämä yhteisö. Rakkaus Jeesukseen syntyy anteeksiantamuksesta ja säilyy sen varassa elämisestä. Se, joka on saanut paljon anteeksi, myös rakastaa paljon. Pyhien yhteys on hengen ja rakkauden yhteyttä. Se on ennen muuta yhteyttä Kristukseen. Tätä rakkautta olemme saaneet kokea! 

Tärkeää on ollut, että Jumalan Henki on ollut elävöittämässä lauluja ja puheita. Ilman Jeesusta me emme voisikaan mitään tehdä. Rukouksin ja siunaavin asentein mennään eteenpäin. Sielunvihollinen tahtoisi usein hajottaa uskovien keskinäisen yhteyden, mutta me taistelemme emmekä anna viholliselle periksi. Jeesus on Voittaja! 

Jokainen on tärkeä, jokaista tarvitaan. Jumala on siunannut työtämme, ja emme vielä edes tiedä mitä kaikkea mahtavaa Herra on varannut kohdallemme. Hänen siunauksensa on parasta mitä ihminen voi elämässään kokea. 

Psalmi 23 
1. Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. 

2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. 
3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. 
4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. 
5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. 
6. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

aamen.

Pyhäkoulussa

Iloisia syyskuun terveisiä seurakuntamme pyhäkoulusta! :) Pidin pyhäkoulua tänään sillä oli minun vuoroni. Aloitimme klo 11. Lapsia oli seitsemän ja heitä oli eri kansallisuuksia. Voisi sanoa, että meidän pyhäkoulumme on kansainvälinen. Lapset ovat avoimia ja iloisia. He ovat täynnä elämää. Joukossamme oli uusi kasvo joten aloitimme esittelemällä itsemme keitä me olemme ja minkä ikäisiä. Alku-tutustumisen jälkeen luin lapsille Raamatusta Viinipuusta ja oksista. Kuinka Jeesus on kuin runko ja me olemme oksia ja jokainen hyvä puu kantaa hyvää hedelmää. Kyselinkin lapsilta mikä heidän mielestään on hyvän tekemistä ja mitä he itse osaavat tehdä oikein hyvin. Sain oikein hyviä vastauksia. Niinpä askartelimme puun oksille punaisia omenia joihin kirjoitimme hyviä tekoja: vanhempien totteleminen, toisten auttaminen, olla kiltti, olla ystävällinen jne. Ne ovat hyviä hedelmiä. Jokainen oksa voi kantaa hyviä hedelmiä. Kerroin lapsille siitä kuinka Jumala on kiinnostunut ihan jokaisesta ja kutsuu meitä nimeltä. Jos minä en muista jonkun pyhäkoululaisen nimeä niin Jumala kuitenkin muistaa ja tuntee meidät. Kerroin, että lapset ovat tärkeitä Jeesukselle. Niinpä sitten lapset saivat piirtää oman kmmrnensä kuvan ja maalata ne valitsemillaan väreillä. Sitten leikkasimme ne ja laitoimme puun oksille kiinni. Se kuvastaa sitä, että me olemme yksi kokonainen Jumalan perhe, seurakunta. Hienointa oli kokea kuinka lapset olivat innostuneita ja tiesivt asioista. Pyhäkoulussa opitaankin tuntemaan enemmän Jeesusta. Siell voi oppia Jumalasta. Kaikki lapset ovat tervetulleita meidän pyhäkouluun sunnuntaisin klo 11. Tervetuloa, nähdään ensi kerralla! :)

Kuulumisia

On kulunut jonkin aikaa etten ole käynyt täällä kirjoittelemassa, mutta ehkä nyt on aika taas jotain tännekin raapustaa. Ensiksi haluankin kysyä, että mitä sinulle kuuluu lukijani? Toivon, että olet saanut kokea siunausta oman elämäsi kohdalla.

Meillä on arkipäivät menneet niin nopeaa, että hyvä kun itse perässä pysyy. Päällimäisenä minulla on kiitosmieli ja tosi hyvä olo. Ehkä se johtuu siitä, että on saanut kokea Jeesuksen läsnäoloa omassa elämässä. Varsinkin eilen, kun olimme kyläilemässä uskovien ystäviemme luona ja siellä sitten aloimme yhdessä rukoilla toistemme puolesta. Koimme mieheni kanssa kuinka Jumalan Pyhä Henki oli siinä läsnä ja kuinka Jumala hoiti sisimmästä meitä. Siinä oli niin hyvä olla ja kiittää rukouksessa Jeesusta. Yhäkin minun onneni on olla Jumalaa lähellä.

Tänään ulkoilimme perheenä. Aluksi menimme hiihtämään ja voi miten hauskaa meillä oli yhdessä. 3-vuotias poikamme kokeili hiihtää ensimmäisen kerran elämässään! Hän kikatteli oikein sydämensä pohjasta siellä ladulla. Se sai meidät muutkin nauramaan. Sitten kävimme vielä puistossa laskemassa pulkkamäkeä. Esikoiseni laski ison mäen alas suksillaan ja kaatui tai suorastaan lensi kaaressa niin että molemmat monot lähtivät hänen jaloistaan ja sukset tietenkin siinä mukana. Vauhtia siis riitti ja makeita kikatuksia. Mutta kyllä ruoka maistui, kun päästiin kotiin :)

Nyt on hyvät kelit ja hyvä kausi ulkoilla. Me olemme joululta asti sairastelleet vähän väliä jotakin, ja vieläkin meillä on yskää ja pientä nuhaa päällä, mutta pieni kevyt ulkoilu tekee hyvää. Toiveena ja rukouksena onkin, että saisimme tämän kevät-puolen ja tietysti kesänkin olla terveinä. Jumala on parantanut meidän pojan infektioastman joka on meille suuri ilon ja kiitoksen aihe. Samoiten minä olen saanut parantua vaikeasta nokkosrokko-ihottumasta. En edes tarvitse enää allergialääkettä sillä Jumala on minut parantanut.

Iloitsen siitä, että olen saanut olla kotona ja hoitaa täällä omat lapseni. Miehelläni on edelleen sama vakityö jossa hän on pian ollut neljä vuotta. Jumala on siunannut meitä ihmeellisellä tavalla. Ja tällä hetkellä oikein odotamme mitä uutta Jumalalla on varattuna meidän perheelle.

Toivon, että sinäkin odotat Jumalalta suuria, ja myös niitä pieniä rukousvastauksia. Hänen ihanassa läsnäolossaan on niiiiin hyvä olla. Siunausta tuleviin päiviisi!

-Katja-

Terveisiä Kids Actionista!

" Milläs minä pääsen taivaaseen? Pyörälläkö vinhasti polkien? Autollako ajan vaiko raketilla meen? Milläs minä pääsen taivaaseen?
2. Lentokone tässäkö tarpeen on? Laivako se viepi yli aallokon? Hevosetko hankin minä rattaineen? Milläs minä pääsen taivaaseen?
3. Syntini kun hylkään ja tunnustan silloin minä taivaan jo omistan! Uskomalla Herraan Jeesukseen pääsen minä varmasti taivaaseen!" -Onko tämä tuttu laulu sinulle? :) 

Tämä laulu oli kait suosituin, kun sitä lauluryhmämme kanssa lauloimme ja leikimme Kids Action kiertueella. Ensimmäiseksi järjestimme KA-tiimin kanssa tapahtuman Ylivieskaan, sitten Nivalaan     ja Haapajärvelle. Ohjelmassa oli näytelmää, iloboxi-esitys, ( http://www.youtube.com/watch?v=AhF3VoHgyIg&feature=relmfu ) laulua ja erilaisia toimintapisteitä joissa lapsille oli monenlaista tekemistä. Ennen kaikkea saimme tavoittaa noiden kolmen päivän aikana paljon lapsia ja perheitä ja saimme heille kertoa evankeliumin ilosanomaa: "Jeesus rakastaa sinua ja olet tosi tärkeä Hänelle." http://www.youtube.com/watch?v=SfXbbNhpeFI&feature=relmfu  Aiheenamme tällä kertaa oli ilo. "On mulla ilo, ilo, ilo sydämessäni...sen Jeesukselta sain!" http://www.youtube.com/watch?v=y5GTa3Cin-8 . Tästä ilosta me tahdomme kertoa jonka Jeesus itse on meidän sydämiimme antanut. Ensi syksynä olemme taas liikkeellä uusin ideoin, aihekin on ihan eri joten olehan tarkkana, kun syksyllä näet ilmoituksia seuraavista Kids action- tapahtumista :)

Sinua siunaten,

Katja.

Laodekian ihmiset

Luin Ilmestyskirjasta Laodekian seurakunnalle osoitetuista sanoista luvusta 3:14-19. Tutkin myös taustatietoa tuosta kaupungista ja sen kerrottiin sijaitsevan lähellä Kolossaa. Tuo kaupunki oli ylpeä vauras kaupunki joka oli kuuluisa hienosta mustasta villastaan sekä ns. frygian pulverista jota käytettiin silmäsairauksien hoitoon. Terveydenhoidon kannalta tuo kaupunki oli tärkeä keskus sillä siellä sijaitsi kuumat vesilähteet. Kolossassa taas oli sitten kylmää ja raikasta lähdevettä. Mutta tuo Laodekian seurakunta ei ollut kylmä eikä kuuma. Siitä oli tullut penseä eikä se kelvannut mihinkään. Oi, jospa sinä olisit kylmä tai kuuma! Mutta se oli haalea. Eihän haalea vesikään maistu miltään; se on pahan makuista.

Laodekian seurakunta oli niin itseriittoisa ettei se tarvinnut enää mitään. Hyvin pyyhkii! Se ajatteli. Mutta juuri sille kohdistui sanoma: olet penseä. Tuo seurakunta luotti omaan rikkauteensa. Jotkut uskova yrittivät kulkea varmaankin hyvin lähellä maailman rajaa, niin paljon kuin suinkin pystyivät. Väri muuttui tilanteen mukaan: aamulla oltiin uskossa, päivällä askossa ja illalla diskossa! Penseän uskovaisen elämässä ei ollut vakuutusta Jumalan muuttavasta voimasta joka vapauttaa synti-kahleista.

Raamattu varoittaa sen roomalaiskirjeen luvussa 12:2 mukautumasta tämän maailman ajan mukaan. Se kertoo myös Nooan päivistä Matteus 24:37-42 jolloin ihmiset elivät surutta ja huoletta kunnes vedenpaisumus tuli ja vei kaiken mennessään. Ihan kaikki. Ja 2Timoteus kirje luku 3:1-7 kertoo siitä meille millaisia ovat lopunajan ihmiset. Uskon, että elämme juuri tässä ajassa josta timoteuskirje puhuu lopunajan ihmisistä. Pimeys ympärillämme tihenee ja elämme ajassa jossa materialismi ja uudet uskonnot ovat valloittaneet ihmisten ajatukset.

Olemme yltäkylläisiä kaiken tavaran ja rahan paljouden keskellä. Juuri se on aikamme eksytys. Voimme hukkua tähän hyvinvointiimme. Jääkaapit pursuavat ruuasta ja juomasta, meillä on toinen toistamme hienommat lukaalit, autot ja veneet ja mielemme askartelevat siinä miten saisin lisää rahaa ja tavaraa itselleni. Olemme Nooan päivien ihmisiä. Jeesuksen tulo on ihan oven edessä. Mutta meistä on tullut penseitä, osaksi jopa tyhmien neitsyen kaltaisia joilla lamput eivät olleet kunnossa Matteuksen evankeliumissa luvussa 25.

Olemme niin itseriittoisia ettemme oikeastaan tarvitse Jumalaa mihinkään. Samaan aikaan emme muista, että juuri Hän antaa keuhkojemme hengittää happea ja sydämemme pumpata verta jotta saamme olla ja elää. Elämähän annettiin lahjaksi meille. On helpompaa istua illat kotona hienolla sohvalla tv:tä tuijottaen kuin siirtää ahterinsa seurakunnan kuoronharjoituksiin tai kokouksiin. Mielummin istuttelen sunnuntai-aamupäivänä puita ja pensaita puutarhaani kuin, että vaivautuisin raahaamaan itseäni Jumalanpalvelukseen. Ja se vastuu, kun se painaa..töissä kyllä otetaan vastuuta, no, onhan se pakko jotta saa säilyttää työpaikkansa, mutta että Jumalan seurakunnassa: siellä en kyllä ota mitään vastuuta! eihän se ole pakko ja en halua sitoutua, sehän se on tämän maailman ajan trendi: sitoumattomuus! Halooo!?

Kuulostaako tutuilta ajatuksilta? ;) Niin ja enhän minä voi mennä siihen seurakuntaan, kun siellä ei ole minun mieleni mukaisia ihmisiä. Vaikka kyllä siellä Raamatussa taisi olla sekin kohta, että muuttukaa mielenne uudistuksen kautta ja meistä pitäisi tulla samanlaisia mieleltämme kuin Jeesus oli. Mutta, kun siellä on se yksi ihminen joka tekee elämäni hankalaksi eikä ne toimintatavatkaan ole sellaisia kuin minä olen ajatellut.

Älkää eksykö, sanoo Sana tänä päivänä. On niin helppo langeta erilaisiin selitykseen ja ongelmiin. Jumala kuitenkin viisaudessaan on järjestänyt ulospääsyn näistä kaikista, jos me tahdomme vilpittömästi Hänen tahtoaan tehdä. Siunatkaa, älkää kirotko....

Voi, kunpa olisit kuuma tai kylmä! Jos koet olevasi tänään niinkuin Laodekian seurakunnan uskovaiset, on Jumala siitäkin asiasta järjestänyt ulospääsyn. Sinun ei tarvitse olla penseä, sellainen joka oksennetaan suusta ulos. Hän ei jätä meitä kuralammikkoon, jos ilmaisemme halua sieltä nousta ylös. Halleeluujaaaa!!!!

Ilmestys 7:9,10 Oletko sinä siinä ylistävien joukossa jotka ovat puettuina pitkiin valkeisiin vaatteisiin, jotka laulavat ylistystä Karitsalle! Jos et vielä ole niin Jumala tahtoo käydä oikeutta kanssasi hyvin ihanalla tavalla Jesajan kirjan luvun 1 ja jakeen 18 tavoin! Luen se Raamatustasi tänään ja usko se omalle kohdallesi. Jeesus Rakastaa Sinua.

Rukoillaan oman kaupunkimme puolesta

"Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne" Jeremia 29:7

"Jos Herra ei taloa rakenna,
turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi,
turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat." Psalmi 127

Rukoillaan oman kaupunkimme ihmisten puolesta. Rukouksella voimme muuttaa ilmapiiriä. Rukouksella on voimaa sillä Jumala kuulee omiensa rukoukset. Herran tahto on, että jokainen tulisi tuntemaan totuuden Sanan ja saisi pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa.

Siellä missä sinä ja minä kuljemmekin niin rukoillaan sen paikan ihmisten puolesta. Oletpa työssä, koulussa, kotona, harrastuksissa, ihan missä tahansa niin siunataan ja rukoillaan lähimmäistemme puolesta.

Yhdessä voimme rakentaa Herran huonetta ja rukoilla, että Herra vahvistaa kanssa sisariamme ja veljiämme ja antaisi myös uusia pelastuneita ihmisiä seurakuntaamme.

Rukous: Herra, kiitos kaikesta, mitä teet elämässäni. Kiitos, että muovaat sydäntäni, jotta minusta tulisi yhteistyökykyinen muiden uskovien kanssa omassa kotikaupungissani. Oi, Jumala, lisää työtäsi tällä alueella, kunnes sinun seurakuntasi on yksi ruumis, yksi voima, yksi ase sinun kädessäsi pahuutta vastaan. Rakenna huoneesi ja tule sinne asumaan, Herra Jeesus. Avaa huoneesi ovi ja astu meidän kaduillemme. Varjele meidän kaupunkejamme voimallasi. Jeesuksen nimessä, aamen.

-Francis Frangipane-

Pidä mitä sinulla on ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi

Tämä Jumalan Sana alkoi tänään elämään minun sielussani ja ajatusmaailmassani: "Pidä mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi" Ilm. 3:11.

Esikois-tyttäreni on iässä jossa voittaminen on hänelle tärkeää. Kaikki mitä hän pikkusiskonsa kanssa tekee, on hänelle kilpailua. Hän on kilpailemisen hengessä ja hänelle on äärimmäisen tärkeää saada voittaa ja olla ensimmäinen. "Äiti, olinko minä ekana", on usein kuultu kysymys meidän perheessämme. "Äiti, saanko minä ekana.." Voittamisen halu ja tahto on luja. Jos vain hän jää toiseksi niin siitä seuraa valtavaa tunteiden vuodatusta pettymyksestä ja tappiosta.

Ehkä siksi mieleeni myös nousi tuo Ilmestyskirjan sana joka jatkuu seuraavassa jakeessa näin: "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän enää koskaan lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni". Jakeessa 21 Johannes jatkaa: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimella..."jne.

"Pidä mitä sinulla" on ja "Joka voittaa" ovat aivan kuin avainasemassa tässä ajatuksessani. Mitä minulla on vaikeuksien ja koetuksien tullessa? Minulla on: Usko.

Hebr. 11:1 "Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy". Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen vaikka oli jo yli-ikäinen. Uskon kautta Aabraham oli kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään vieraaseen maahan. Uskon kautta rakensi Nooa arkin. Uskon kautta otetttiin Eenok pois näkemättä kuolemaa. Uskon kautta uhrasi Aabel paremman uhrin Jumalalle kuin Kain.

Ja Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Noin kaksi vuotta sitten mieheni sairastui ja sai sydänkohtauksen. Olin sillä hetkellä synnytyssairaalassa hakemassa pienokaistamme kotiin. Olin saanut hänet pari päivää sitten ja oli aika lähteä kotiin. Mutta mieheni ei päässytkään meitä hakemaan. Hänet oli viety ambulanssilla sairaalaan. Voit kuvitella kuinka tunnemaailmassani myllersi. Ei voi olla totta, joko nyt tämä kaikki hyvä otetaan minulta pois! Emmehän ole olleet naimisissa kuin vasta vähän aikaa! Jumala, missä olet!?!

Siitä lähti kova rukoustaistelu. Me rukoilimme yhdessä uskovien ystävien ja seurakunnan kanssa mieheni puolesta. Amerikassa asti häntä muistettiin rukouksin, mutta ennenkaikkea myös Raamatun lupausten mukaan Jeesus itse rukoilee puolestamme. Välillä meinasi paniikki ottaa valtaa ja pelko hiipiä puseroon. Mutta sitten sain rohkaisun sanoja Raamatusta ja uskovilta; ja silloin tiesin ettei ole mieheni aika vielä tullut lähteä pois.

Kun mieheni sitten kotiutui, odotti häntä vastasyntynyt tytär ja pikku-Aada kotona. En osaa sanoin kuvailla sitä iloa ja riemua jota silloin tunsimme.

Tänään, kun mieheni yllättäen taas vietiin ambulanssissa sairaalaan; en mennyt paniikkiin. Raamatun sanat ja lupaukset alkoivat heti elää sydämessäni. Voittamisen tunne, voittajan kruunu ja usko siihen, että Jumala kyllä tietää mitä elämässämme tapahtuu, antoivat minulle uutta voimaa luottaa tulevaan. Ei yksikään hius putoa päästämme Hänen sitä tietämättä! En tiedä mikä tarkoitus tällä kaikella on; mutta Jumala tietää ja se riittää. Uskon kautta myös minä saan luottamuksen siihen, mitä toivotaan. Jumalan kädessä on oma puolisoni kuin myös koko perheemme. Se on kiitoksen aihe josta tahdon tänään kiittää.

Kuka voi erottaa meidät Jumalan rakkaudesta? Room.8:35-39. Ei mikään voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Ei edes tuska eikä ahdistus.

Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä 2Kor.5:7.

Toivossa olemme pelastettuja.. 1Kor. 8:24-25

Emme tiedä mitä meidän pitää rukoileman, mutta Henki itse rukoilee puolestamme sanomattomilla huokauksilla.. 1Kor. 8:26-27

LOPUKSI: "MUTTA ME TIEDÄMME, ETTÄ KAIKKI YHDESSÄ VAIKUTTAA NIIDEN PARHAAKSI, JOTKA JUMALAA RAKASTAVAT, NIIDEN, JOTKA HÄNEN AIVOITUKSENSA MUKAAN OVAT KUTSUTUT." 1Kor. 8:28