Pidä mitä sinulla on ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi

Tämä Jumalan Sana alkoi tänään elämään minun sielussani ja ajatusmaailmassani: "Pidä mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi" Ilm. 3:11.

Esikois-tyttäreni on iässä jossa voittaminen on hänelle tärkeää. Kaikki mitä hän pikkusiskonsa kanssa tekee, on hänelle kilpailua. Hän on kilpailemisen hengessä ja hänelle on äärimmäisen tärkeää saada voittaa ja olla ensimmäinen. "Äiti, olinko minä ekana", on usein kuultu kysymys meidän perheessämme. "Äiti, saanko minä ekana.." Voittamisen halu ja tahto on luja. Jos vain hän jää toiseksi niin siitä seuraa valtavaa tunteiden vuodatusta pettymyksestä ja tappiosta.

Ehkä siksi mieleeni myös nousi tuo Ilmestyskirjan sana joka jatkuu seuraavassa jakeessa näin: "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän enää koskaan lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni". Jakeessa 21 Johannes jatkaa: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimella..."jne.

"Pidä mitä sinulla" on ja "Joka voittaa" ovat aivan kuin avainasemassa tässä ajatuksessani. Mitä minulla on vaikeuksien ja koetuksien tullessa? Minulla on: Usko.

Hebr. 11:1 "Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy". Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen vaikka oli jo yli-ikäinen. Uskon kautta Aabraham oli kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään vieraaseen maahan. Uskon kautta rakensi Nooa arkin. Uskon kautta otetttiin Eenok pois näkemättä kuolemaa. Uskon kautta uhrasi Aabel paremman uhrin Jumalalle kuin Kain.

Ja Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

Noin kaksi vuotta sitten mieheni sairastui ja sai sydänkohtauksen. Olin sillä hetkellä synnytyssairaalassa hakemassa pienokaistamme kotiin. Olin saanut hänet pari päivää sitten ja oli aika lähteä kotiin. Mutta mieheni ei päässytkään meitä hakemaan. Hänet oli viety ambulanssilla sairaalaan. Voit kuvitella kuinka tunnemaailmassani myllersi. Ei voi olla totta, joko nyt tämä kaikki hyvä otetaan minulta pois! Emmehän ole olleet naimisissa kuin vasta vähän aikaa! Jumala, missä olet!?!

Siitä lähti kova rukoustaistelu. Me rukoilimme yhdessä uskovien ystävien ja seurakunnan kanssa mieheni puolesta. Amerikassa asti häntä muistettiin rukouksin, mutta ennenkaikkea myös Raamatun lupausten mukaan Jeesus itse rukoilee puolestamme. Välillä meinasi paniikki ottaa valtaa ja pelko hiipiä puseroon. Mutta sitten sain rohkaisun sanoja Raamatusta ja uskovilta; ja silloin tiesin ettei ole mieheni aika vielä tullut lähteä pois.

Kun mieheni sitten kotiutui, odotti häntä vastasyntynyt tytär ja pikku-Aada kotona. En osaa sanoin kuvailla sitä iloa ja riemua jota silloin tunsimme.

Tänään, kun mieheni yllättäen taas vietiin ambulanssissa sairaalaan; en mennyt paniikkiin. Raamatun sanat ja lupaukset alkoivat heti elää sydämessäni. Voittamisen tunne, voittajan kruunu ja usko siihen, että Jumala kyllä tietää mitä elämässämme tapahtuu, antoivat minulle uutta voimaa luottaa tulevaan. Ei yksikään hius putoa päästämme Hänen sitä tietämättä! En tiedä mikä tarkoitus tällä kaikella on; mutta Jumala tietää ja se riittää. Uskon kautta myös minä saan luottamuksen siihen, mitä toivotaan. Jumalan kädessä on oma puolisoni kuin myös koko perheemme. Se on kiitoksen aihe josta tahdon tänään kiittää.

Kuka voi erottaa meidät Jumalan rakkaudesta? Room.8:35-39. Ei mikään voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Ei edes tuska eikä ahdistus.

Me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä 2Kor.5:7.

Toivossa olemme pelastettuja.. 1Kor. 8:24-25

Emme tiedä mitä meidän pitää rukoileman, mutta Henki itse rukoilee puolestamme sanomattomilla huokauksilla.. 1Kor. 8:26-27

LOPUKSI: "MUTTA ME TIEDÄMME, ETTÄ KAIKKI YHDESSÄ VAIKUTTAA NIIDEN PARHAAKSI, JOTKA JUMALAA RAKASTAVAT, NIIDEN, JOTKA HÄNEN AIVOITUKSENSA MUKAAN OVAT KUTSUTUT." 1Kor. 8:28

Tärkeät sanat elämässämme: "Kiitos" ja "Anteeksi"

Jeesuksella oli ystäviä. Eräs, hänen opetuslapsista jota Jeesus rakasti, lepäsi aterioitaessa Jeesuksen syliä vasten ( Joh.13:23) Jeesus oli ihmis-rakas. Hän päästi ihmiset lähelleen. Hän kuunteli heidän ilojaan ja murheitaan, kantoi heidän kuormiaan. Joh 15:15 "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh. 15:17 "Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne."

Nämä Jeesuksen sanat alkoivat puhua minulle tänään. Rakastanko minä veljiäni ja sisariani Kristuksen antamalla rakkaudella. Onko Hänen rakkautensa minussa? Monesti huomaan ettei itsessäni ole minkäänlaista rakkautta siis omassa lihassani. On helppoa kätkeytyä kovan ja kylmän ulkokuoren alle ja torjua lähimmäistensä ystävyys/ystävällisyys. "Eipähän kukaan ainakaan pääse haavoittamaan minua , kun en päästä liian lähelle itseäni ja ajatuksiani tai elämääni"-tulee liian usein ajateltua. Mutta Jeesus ei sanonut näin. Hän ei antanut meille käskyä: "Vihakaa toisianne ja pysykää toisistanne erillänne, älkääkä päästäkö ketään liian lähelle itseänne" Ei, vaan Jeesus sanoi: "..että rakastatte toisianne".

Helppohan se oli Jeesuksen niin sanoa, Hänhän oli Jumalan Poika ja ei tehnyt koskaan syntiä. Kun me ihmiset taas olemme heikkoja ja vajavaisia, teemme virheitä ja syntejä. Ja miten minä jaksan sitäkin sisarta/veljeä rakastaa, kun se sanoi/teki minulle niin. Anteeksi voin antaa, mutta en unohtaa! Katkeroidumme, olemme kateellisia toisillemme, puhumme pahaa..kaikki tämä on oman vanhan lihamme mieli.

Mutta Jeesus opetti Matt. 18:21-22 "Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa? Jeesus vastasi hänelle: Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän."Monet aikamme avioliitto-neuvojatkin suosittelevat käyttämään avioliitoissa ja ihmis-suhteissa usein sanoja "kiitos" ja "anteeksi"

Jeesus painotti sydämestä lähtevää anteeksiantoa. Tämä tarkoitti myös sen, että emme muistele toisten tekemiä rikkomuksia meitä kohtaan. Kuinka vaikea läksy tämä usein onkaan ihmiselämässä varsinkin, jos olemme saaneet kokea vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Jeesus itse myös koki rakkaiden ja läheisten ihmisten petoksen silloin, kun Juudas kavalsi hänet ja Pietari hylkäsi Jeesuksen. Raamatun kertomuksissa Kain tappoi veljensä, Jaakob varasti esikoisoikeuden veljeltään, veljet pettivät Joosefin ja ystävät jättivät Paavalin, kun hän oli vankilassa.

Kirjahyllyssämme on Ronald Dunnin kirjoittama kirja: Kun ystävä pettää. Jos löydät tämän kirjan suosittelen lukemaan sen. Kirjan takakannessa lukee: "Taistelussa voi joutua tulituksen kohteeksi -myös omien suunnalta. Puolustusvoimissa käytetään käsitettä "joutua omien ampumaksi". Seurakunnassa saatetaan puhua totuutta "rakkaudessa". Siellä saatetaan suorastaan juoruta. Siellä voi myös joutua ystävän pettämäksi. Mitä tehdä? Iskeäkö takaisin? Vai haudatako kipu ja yritää kulkea eteenpäin? Suositulla kirjailijalla Ronald Dunnilla on vaihtoehto: voit "maksaa takaisin" Jumalan tavoin. "

Osaisinpa rakastaa toista ihmistä Jeesuksen tavoin ja osoittaa Hänen armoaan, mutta rakkautta vähän on mulla, tunnen usein on pelkoa vain, mutta tiedän, Jeesus, on vastaus sulla, kulje aina mun rinnallain...Sinun kanssasi Jeesus voisin, elää päivän kerrallaan. Sinun ristisi voimaan kun uskon, aina alkaa voin uudestaan! Ei se ole helppoa, mutta kannattaa yrittää. Aina voi tehdä parannusta ja muuttua, Jeesuksen voiman avulla. Omassa itsessämme emme pysty itseämme muuttamaan, sen olen saanut huomata, että jos pysyn Hänessä niin silloin myös Hänessä voin kaiken.

Armahdetaan toinen toisiamme, armahdetaan myös itseämme. Vaikka käy kipeää joskus, ei haittaa, hyvä siitä vielä tulee. Jeesuskin antoi itsensä alttiiksi meidän edestämme ja kärsi ristin puulla syyttömänä syntiemme takia. Eikö tämän pitäisi jo puhua paljon?

Aina voi valita oikeat ajatukset!

Otteita Joel Osteenin kirjasta:


"Oletko koskaan ajatellut miten ajatukset ja sanat vaikuttavat elämässäsi ja mikä on niiden voima! Emme aina muista ja ymmärrä sitä, että voimme valita ajatuksemme eli kukaan muu ei voi pakottaa meitä ajattelemaan jotain. Itse päätän, millä täytän mieleni. Monesti vihollisesi tärkein kohde on juuri ajatusmaailmasi. Hän pyrkii hallitsemaan ja manipuloimaan ajatuksiasi ja sitä kautta elämääsi. Ajatukset säätelevät tekojamme, asenteitamme ja jopa omaa minäkuvaamme! Tämän takia Raamattu kehoittaa meitä varjelemaan mielemme.

On siis oltava tarkka siinä mitä ajattelee. Jos vatvon masentavia ajatuksia, elän masentavaa elämää. Jos ajattelen kielteisesti, silloin kallistun etsimään negatiivisten ihmisten seuraa, kielteistä toimintaa ja jopa elämäntyyliä.

Jos ajattelen myönteisiä, onnellisia ja iloisia ajatuksia, tulee minusta myönteinen ja iloinen ihminen. Silloin myös vedän puoleeni ihmisiä jotka ovat kannustavia, onnellisia ja myönteisiä ihmisiä.

Ajatuksemme vaikuttavat tunteisiinkin. Tunnen täsmälleen niinkuin ajattelen! En siis voi olla koskaan onnellinen jos en ajattele onnellisia asioita! On helpompaa toki ajatella kielteisesti ja luonnostaankin ihminen on jo perus-negatiivinen ajatuksiltaan. On helpompi tavallaan olla pessimisti kuin optimisti.. Mutta kaikkihan me saamme kolhuja elämässä ja teemme virheitä! Entä sitten? Ei ole pakko jäädä tuleen makaamaan ja alkaa ajattelemaan kielteistä roskaa eikä kukaan pakota meitä masentumaan! Ei kukaan pakota meitä olemaan kielteinen tai onneton. Itse valitsemme asenteemme ja mielenlaatumme ja jos olemme "sotkussa" niin itse voimme korjata tilanteen parempaan suuntaan.

Usein syytämme sukua, muita ihmisiä, työkavereita, ympäristöämme ja olosuhteitamme ja joskus jopa Jumalaa tai saatanaa kaikesta, mutta emme ymmärrä, että meidän tulee itse osata hallita sitä mihin elämämme suunta kulkeutuu. Emme pysty olemaan vapaita ja iloisia ja tunne-elämältämme terveitä syytöksiemme verkoissa. Eivät olosuhteemme meitä lannista vaan ajatuksemme olosuhteista masentaa meitä. Huomaan usein itsekin ajattelevani "voi miten on vanha tämä keittiömme, kylläpä se masentaa minua" Mutta eihän se keittiön vanhuus minua masenna vaan annan omien ajatuksieni masentaa minut!

Millaisissa asioissa annan mieleni ja ajatukseni viipyä? Mietinkö jatkuvasti vain kielteisiä asioita olosuhteista, seurakunnasta, muista uskovista, pastorista, puolisosta, työstä jne. Onko maanantaikin kielteinen päivä, ja koko viikko yhtä negatiivisuutta tulvillaan? Valitettavasti negatiivisuus syö meiltä paljon voimia. Tulisi keskittyä ajattelemaan Häntä joka on luvannut: "Ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman."
Kohtaamme vaikeita päiviä ja ongelmia, mutta Jeesus itse sanoi, että "olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." Vaikeuksienkin keskellä voimme valita asenteemme ja uskoa siihen, että Hän on suurempi kuin meidän ongelmamme ja pystyy auttamaan meitä ja tietää koko ajan elämämme ja tilanteemme.

Ota uskon asenne, ota Raamatun näköalat ajatuksiisi, kohota katseesi vuorille! Pue päällesi uusi Jumalan ihminen ja riisu kielteisyydestä. Jos olet sairas, myönnä se, mutta pidä ajatuksesi kuitenkin Parantajassasi ja Pelastajassasi. "



Mahtavaa tekstiä kerrassaan! Tämä puhui minulle tänään. Aion kokeilla!!! ;)

Toisenlainen päivä

Haluan omistaa tämän Renen laulaman laulun Sinulle, joka kaipaat elämääsi Toisenlaista päivää, muutosta, uutta. Jotain sellaista mikä koskettaa sisintäsi ja parantaa, hoitaa haavaasi. Saakoon Jumalan lempeä käsi ohjata elämääsi ja Hänen ihmeellinen rakkautensa sulkea sinut syliinsä.

"Ihmislasten kyyneleitä kaikkialla nään, katkerasti moni täällä joutuu itkemään. Virheet jotka tehtiin piiloon hiljaa vietiin, eilinen ei unohdu menneen hämärään.

Kaljalasin viereen baaripöytään likaiseen, salaa joku yksinäinen puottaa kyyneleen. Kuka kantaa huolta pitää heikon puolta, ristiriidan tuskaisuus ei huku valheeseen.

Liian usein kipeästi joudut pettymään, liian paljon huomaat luottaneesi ystävään. Yksinäisyydessä pelon syleilyssä meistä parhainkin voi pelkkää tyhjää sisältää.

Jeesus tunsi kaiken, mitä tunsit ihminen. Siksi Hänen luoksensa voi tulla itkien. Se muista, levoton, nyt mahdollisuus on tunnon kuormat pudottaa saat eteen Jeesuksen.

Kukaan meistä tekojaan ei pysty maksamaan, sinua ei jätettykään yksin jaksamaan. Mitään älä salaa, Isän luokse palaa, anteeksi Hän antaa uuden alun kokonaan.

Kaikki kyyneleesi itke luona Jeesuksen, pettymyksen, surun kaiken yksinäisyyden
on armon riittävyys, nyt loppuu sielun syys, toisenlainen päivä nousee takaa kyynelten!"


Siunausta Sinulle, Jeesus Rakastaa Sinua!

Tutkimattomat ovat...

-kirkon ovea
lähestyy epäsiisti
pitkätukkainen narkomaani

minä tönäisen puolisoani
ja lausun julki
ensimmäisen mieleeni
juolahtaneen kysymyksen

mitä tuo täällä tekee

muuta en sitten ehdikään
kun joku jo hymyilee
ojentaa tatuoidulle kädelle
omansa toivottaa tervetulleeksi
taputtaa toisella kädellä olkaa

sen nähtyäni mietin
mitä minä täällä teen -

( Päivi Rinteen runokirjasta )

Luettuani tänään Raamattua, esiin nousi Apt. 11:19-24. jotkut kyproslaiset ja kyreneläiset puhuivat Jeesuksesta Antiokian kreikkalaisille JA mitä tapahtui?!: HERRA siunasi heidän puheensa, niin että monet, jotka eivät olleet juutalaisia, USKOIVAT JEESUKSEEN.

Ihmeellisellä tavalla Jumala toimi Antiokiassa. Jerusalemin seurakunta lähetti Barnabaan Antiokiaan. Siellä Barnabas kehotti uskovia pysymään lähellä Herraa; mitä tahansa tapahtuikin.

Raamattu kertoo, että Barnabas oli hyvä mies. Oikea Hengen ja uskon ihminen! Ja Jeesukseen uskovien joukko kasvoi paljon hänen vaikutuksestaan.

Kun tuota Raamatun kohtaa luin, ajattelin: Olisinpa minäkin tuollainen kuin Barnabas oli! Saisinpa olla Herran käytössä niin, että monet uskoisivat Jeesukseen. Omalla paikallani, omissa pienissä tehtävissäni. Jokaiselle meistä Herra on antanut omat lahjamme ja kykymme sekä tehtävät. Hänellä on suunnitelma jokaista meitä varten. Hän haluaa ottaa sinut käyttöönsä. Itsessämme emme osaakaan mitään, mutta Hänessä me voimme kaiken!

Minäkin olen itsessäni kovin arka ja ujo. Mutta kun Herra saa vallata ja valloittaa minua niin minä muutun toiseksi naiseksi. Katsomalla Häneen, me muutumme Raamattu lupaa.

Lukiessani vielä Apostolien tekoja lukua 2 , siellä oli helluntaipäivä. Jeeukseen uskovat olivat kokooontuneet yhteen ja kuulivat yhtäkkiä yläpuoleltaan kovaa huminaa. Kuin tulenliekkejä olisi laskeutunut jokaisen päälle! Kaikki täyttyivät Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua uusilla kielillä joita he eivät ennen osanneet! Pyhä Henki antoi heille tällaisen kyvyn.
Pietari alkaa puhumaan kuulijoille Apt. 2:38 :" Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen."

Halleluja!!! Muistan sen päivän, kun minä sain täyttyä Pyhällä Hengellä ja tulella. Valtava ilo ja rauha tulivat sisimpääni. Olin silloin Pyhäjoella Helluntaisrk:ssa Arthur Kukkulan rukoiltavana. Hän laski kätensä minun päälleni ja sanoi: "Kiitä Jeesusta." Niin minä kiittelin Herraa ja Arthur rukoili puolestani. Kun sitten istuin siinä penkissäni ja kiittelin Herraa niin yhtäkkiä sellainen lämpö valtasi minut kuin pehmeänä usvana, jokin niin kaunis ja ihana tuli sisimpääni ja täytti minut ilolla ja rauhalla. Se oli Jumalan Pyhä Henki!

Myöhemmin illalla kiitin Jeesusta ja yhtäkkiä suustani alkoi tulla outoja kieliä, yksittäisiä sanoja. uskova ystäväni sanoi, että jatka vain rukousta, Jumala haluaa antaa sinulle uudet kielet. Ja minä jatkoin ja kohta puhuin aivan vierailla kielillä. Herra oli antanut minulle kielet! Olen saanut puhua Herralle ja rakentaa itseäni. Vuosi uskoontuloni jälkeen menin uskovien kasteelle. Nuorisokuoro lauloi mahtavasti ja Herra oli läsnä väkevällä tavalla. Luin Raamatusta uskovien kasteesta ja Pyhä Henki kehoitti minua menemään kasteelle. Niin tein. Kiitos Herralle siitä.

Apt. 2: 40-47 Pietari jatkoi vielä puhettaan, Hän vetosi heihin ja kehoitti: "Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." Ne jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.

Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovilla oli keskinäinen yhteys, he rukoilivat, pysyttelivät yhdessä, ylistivät Jumalaa, mursivat leipää... He olivat koko kansan suosiossa ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.

Ystäväni, jos et vielä ole uskossa ja pelastunut niin tänään on pelastuksen päivä! Tänään voit tulla Armahtajan tykö. Älä pelkää, usko ainoastaan!

Avasitko oven?

Ilm. 3: 19-20.

Lukiessani Ilmestyskirjan tekstiä Laodekian seurakunnasta, se jollain tavalla innoitti ajatusmaailmaani kirjoittamaan jälleen tänne. Jeesus nuhteli tuota seurakuntaa ja kehoitti heitä pysymään Herrassa. Laodekian seurakunta nimittäin luuli, että Jeesus on sisällä seurakunnassa, vaikka tosiasiassa he olivat työntäneet Hänet pois. Ilmeisesti siellä mentiin omin voimin eteenpäin omassa viisaudessa ja voimassa? Aika murheellista! Eivätkä he huomanneet sitä.

Mutta se mikä oli lohduttavaa, että Jeesus oli yhä oven takana ja kolkutti!

Jos ihminen tai seurakunta avaa oven Jeesukselle, Hän käy sisään. Jeesus tulee hänen luokseen. Ei Hän käänny ovelta pois eikä tuota pettymystä. Jeesus ei anna katteettomia lupauksia niinkuin me ihmiset valitettavasti monesti teemme.

Kun Jeesus sitten tulee ihmisen sydämeen asumaan tai seurakunnan sisään, niin Hän ei jääkään etäiseksi vieraaksi vaan Hän jää luoksemme ja aterioitsee kanssamme. Ateriayhteys Jeesuksen aikaisessa seemiläisessä kulttuurissa merkitsi läheistä ystävyyssuhteen merkkiä. Siinä oli läheisyyttä, luottamusta ja yhteyttä.

Uskovina meidän haasteenamme onkin vaalia tuota yhteyttä sillä samalla rakkaudella jolla Jeesuskin sitä vaalii. Hän ei sulje meitä pois ateriayhteyden ulkopuolelle.
Laodekian seurakunta oli erehtynyt sulkemaan oven Jeesukselta.
Emmehän me tee samoin?

Hän kolkuttaa sydämesi ovella tänään. Avaatko sinä ovesi Hänelle. Hän, Jeesus, rakastaa sinua!

Johannes, rakkauden apostoli

Luin tänä aamuna 1. Joh. 2:15-2:27 tekstiä ja se innoitti minua kirjoittamaan tänne.
Johanneksen kirjeessä toistuu kehotus rakastaa. Hän painottaa, että rakkaus Jumalaa kohtaan ja keskinäinen rakkaus ovat todisteita Jumalan antamasta uudesta elämässä uskovassa. Hän kehottaa kirjeessä uskovia toistuvasti rakastamaan lähimmäisiään, eikä lukuisten sovellusten jälkeen jää lainkaan epäselväksi, kuka kenenkin lähimmäinen lopulta on!

Johannes kirjoittaa myös siitä ketä meidän ei tule/ tarvitse rakastaa. Sanassa "maailmaa" hän tarkoittaa synnin valtakuntaa jota sielunvihollinen hallitsee eli Jumalan tahdon vastaista antikristillistä järjestystä. Se ei tarkoita uskosta osattomia ihmisiä eikä tätä ympärillä olevaamme maapalloa. Sielunvihollisen maailmaan kuuluvat siis: "ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä". Tätä on siis 'maailma', johon uskovan ei pidä rakastua. Uskovan ei tule kiintyä katoavan maailman houkutuksiin niin, että ne viettelevät hänet todellisen rakkauden lähteeltä.

On helppo kiintyä maalliseen omaisuuteen (Luuk. 16:13-15) Otetaanpa esimerkki. Jos sinulla on hieno auto, siinä ei ole mitään väärää. Mutta jos olet kiintynyt autoosi niin, ettet voi ottaa kyytiin naapuruston likaista laitapuolen kulkijaa viedäksesi hänet kirkkoon, olet laittanut rakkautesi autoon lähimmäisen edelle. Jos auton vahauksen ja puunauksen tähden joudut kerta toisensa jälkeen kieltämään lapseltasi hänen oikeutensa sinun aikaasi, olet jälleen rakastunut autoosi enemmän kuin lapseesi. Jälleen, jos autosi ei pääse 'taivaanportin tullista' läpi, ja jäät sen tähden mieluummin autoosi istumaan kuin matkaisit perille Isän luo, on rakkautesi autoon erottanut sinut Herrasta. Esimerkkikertomukseen voi itse kukin sijoittaa oman elämänsä tärkeitä asioita pohtien näin rakkauttaan maalliseen ja katoavaan sekä Jumalan mielen mukaiseen ja katoamattomaan.

Kaikki, mitä Johannes kehottaa kirjeessään rakastamaan ovat olemukseltaan katoamattomia: Jumala, uskovat, perhe ja muut ihmiset. Sen sijaan kaikki muu, mihin Jumala ei tahdo uskovan haaskaavan rakkauttaan kuuluu katoavaiseen maailmaan. Tässä on suuri viisaus ajatellen ihan tätä maallista elämää. Kuinka moni pettyykään, kun on rakentanut elämänsä katoavan ympärille: raha menettää arvonsa, auto ruostuu, kiinteistö rappeutuu, alkoholi tuhoaa elämän, nautinnot menettävät merkityksensä jne. Toisilla taas koko elämä kuluu saavuttamattoman rakkauden tavoittelussa: minusta ei tullut rikasta, en tehnyt tieteellistä läpimurtoa tutkimuksissani, en koskaan saanut niitä puuttuvaa sataa ääntä päästäkseni eduskuntaan... Rakkaus katoavaan maailmaan menettää merkityksensä ennemmin tai myöhemmin.

Sen sijaan rakkaus Jumalaan antaa paitsi täyttymyksen rakkaudelle jo tässä ajassa, se kestää aina ikuisuuteen. Samoin rakkaus uskovia, perhettä ja lähimmäistä kohtaan kantaa ikuista hedelmää. Nimittäin vaikka rakastamamme henkilö siirtyykin aikanaan pois katoavasta maailmasta iäisyyteen, tiedämme tapaavamme vielä, kun aika meistä jättää. Ja ehkäpä joku meistä saa armon olla se avainhenkilö, jonka kautta Jumala vetää jotain lähimmäistä puoleensa. Uskova on siis kutsuttu rakastamaan paitsi Jumalaa, myös toisia ihmisiä, jotta rakkauden viesti osoittaisi maailmalle Jumalan rakkauden ylivertaisuuden!

Annetaan Jumalan Rakkaudelle tilaa omassa elämässämme!

uskon päämäärä

1. Piet. 1:1-12

Uskon päämäärä
1:3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista.
1:4 Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa,
1:5 ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
1:6 Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa.
1:7 Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.
1:8 Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa,
1:9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
1:10 Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta
1:11 ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta.
1:12 Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.

Saamme olla onnellisia siitä, että juuri sinut ja minut Jumala kutsui pelastukseen. Pelastus on Jeesuksessa Kristuksessa, ei missään kirkkokunnassa eikä lahkossa. Vain yksin Jeesus voi pelastaa. Itse Hän Sanassaan sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä.." Ei kukaan meistä tule Jumalan tykö muutoin kuin Jeesuksen kautta.
Oma elämän historiani kertoo jo sen kuinka omissa voimissani en pystynyt itseäni ja elämääni muuttamaan, mutta kun Jeesus sai tulla elämääni niin kaikki muuttui. Hän muutti minut ja elämäni suunnan josta tänään saan iloita ja riemuita yhdessä uskovien sisarien ja veljien kanssa.

Etsikäämme ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen tahtoaan omassa elämässämme. Pitäkäämme uskostamme kiinni niin ettei mitkään tuulet ja myrskyt saa sitä hajoittaa.
Jeesus on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti.

Ja jos olet syntiä tehnyt niin usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Älä enää syntiä tee. Iloitse, että nimesi on taivaan kirjoissa. Ja jos se ei vielä siellä ole niin se on mahdollista tänä päivänä saada sinne. uskomalla Jeesukseen ja tunnustamalla syntisi Hänelle, voit aloittaa uuden ja puhtaan elämän. Etsi Jeesukseen uskovien ihmisten seurakunta joka on hengellinen koti sinulle ja rukoile, lue Raamattua ja käy uskovien kasteella. Niin Jeesuskin teki.

Siunausta!

usko kantaa

http://www.terve.tv/helistin/tervetv.php Klikkaa Tarinoita vanhemmuudesta: Usko kantaa

Saimme olla mukana Helistimen Terve-Tv:n dokumentti-projektissa jossa on tarinoita vanhemmuudesta. Lähdimme perheenä mukaan tuohon projektiin ja meitä haastateltiin sekä kuvattiin kotona ja seurakunnassamme.

Projektin tekijät itse kysyivät saisivatko he kuvata meitä seurakunnassa, kun menemme sunnuntain Jumalanpalvelukseen. Kysyimme siis luvan seurakuntamme pastorilta ja hän suostui! Kiitos Herralle, näin saimme/saamme myös seurakuntana ja perheenä levittää evankeliumia eteenpäin. Tämä sivusto jolla juttumme nyt parhaillaan näkyy, on yksi Suomen suosituimmista/katsotuimmista terveys-sivustoista internetissä.

On suuri ihme ja kiitosaihe, että saamme tällaisella sivustolla kertoa Jeesuksen rakkaudesta. Nyt voimme vain rukoilla, että tuo pieni pätkä voisi koskettaa ihmisten sydämiä ja muuttaa ihmisten elämää! Rukoillaan, että Jumalan Pyhä Henki saisi koskettaa kuulijoita ja vielä moni löytäisi pelastuksen Jeesuksessa tuossa ihanassa nimessä!

Kiitos kaikille mukana olleille, ilman teitä tästä ei olisi tullut mitään. Ja ilman Jeesusta emme mitään aikaan saisi emmekä tekisi. Rukoillaan uusia asioita ja johdatusta jokaisen meidän elämään niin että voisimme olla sillä paikalla viemässä evankeliumia eteenpäin johon Jumala on meidät taivaallisella kutsumuksellaan asettanut. Olkaamme rohkeat Herran työssä! Älkäämme lannistuko. Vielä saamme niittää!