Johannes, rakkauden apostoli

Luin tänä aamuna 1. Joh. 2:15-2:27 tekstiä ja se innoitti minua kirjoittamaan tänne.
Johanneksen kirjeessä toistuu kehotus rakastaa. Hän painottaa, että rakkaus Jumalaa kohtaan ja keskinäinen rakkaus ovat todisteita Jumalan antamasta uudesta elämässä uskovassa. Hän kehottaa kirjeessä uskovia toistuvasti rakastamaan lähimmäisiään, eikä lukuisten sovellusten jälkeen jää lainkaan epäselväksi, kuka kenenkin lähimmäinen lopulta on!

Johannes kirjoittaa myös siitä ketä meidän ei tule/ tarvitse rakastaa. Sanassa "maailmaa" hän tarkoittaa synnin valtakuntaa jota sielunvihollinen hallitsee eli Jumalan tahdon vastaista antikristillistä järjestystä. Se ei tarkoita uskosta osattomia ihmisiä eikä tätä ympärillä olevaamme maapalloa. Sielunvihollisen maailmaan kuuluvat siis: "ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä". Tätä on siis 'maailma', johon uskovan ei pidä rakastua. Uskovan ei tule kiintyä katoavan maailman houkutuksiin niin, että ne viettelevät hänet todellisen rakkauden lähteeltä.

On helppo kiintyä maalliseen omaisuuteen (Luuk. 16:13-15) Otetaanpa esimerkki. Jos sinulla on hieno auto, siinä ei ole mitään väärää. Mutta jos olet kiintynyt autoosi niin, ettet voi ottaa kyytiin naapuruston likaista laitapuolen kulkijaa viedäksesi hänet kirkkoon, olet laittanut rakkautesi autoon lähimmäisen edelle. Jos auton vahauksen ja puunauksen tähden joudut kerta toisensa jälkeen kieltämään lapseltasi hänen oikeutensa sinun aikaasi, olet jälleen rakastunut autoosi enemmän kuin lapseesi. Jälleen, jos autosi ei pääse 'taivaanportin tullista' läpi, ja jäät sen tähden mieluummin autoosi istumaan kuin matkaisit perille Isän luo, on rakkautesi autoon erottanut sinut Herrasta. Esimerkkikertomukseen voi itse kukin sijoittaa oman elämänsä tärkeitä asioita pohtien näin rakkauttaan maalliseen ja katoavaan sekä Jumalan mielen mukaiseen ja katoamattomaan.

Kaikki, mitä Johannes kehottaa kirjeessään rakastamaan ovat olemukseltaan katoamattomia: Jumala, uskovat, perhe ja muut ihmiset. Sen sijaan kaikki muu, mihin Jumala ei tahdo uskovan haaskaavan rakkauttaan kuuluu katoavaiseen maailmaan. Tässä on suuri viisaus ajatellen ihan tätä maallista elämää. Kuinka moni pettyykään, kun on rakentanut elämänsä katoavan ympärille: raha menettää arvonsa, auto ruostuu, kiinteistö rappeutuu, alkoholi tuhoaa elämän, nautinnot menettävät merkityksensä jne. Toisilla taas koko elämä kuluu saavuttamattoman rakkauden tavoittelussa: minusta ei tullut rikasta, en tehnyt tieteellistä läpimurtoa tutkimuksissani, en koskaan saanut niitä puuttuvaa sataa ääntä päästäkseni eduskuntaan... Rakkaus katoavaan maailmaan menettää merkityksensä ennemmin tai myöhemmin.

Sen sijaan rakkaus Jumalaan antaa paitsi täyttymyksen rakkaudelle jo tässä ajassa, se kestää aina ikuisuuteen. Samoin rakkaus uskovia, perhettä ja lähimmäistä kohtaan kantaa ikuista hedelmää. Nimittäin vaikka rakastamamme henkilö siirtyykin aikanaan pois katoavasta maailmasta iäisyyteen, tiedämme tapaavamme vielä, kun aika meistä jättää. Ja ehkäpä joku meistä saa armon olla se avainhenkilö, jonka kautta Jumala vetää jotain lähimmäistä puoleensa. Uskova on siis kutsuttu rakastamaan paitsi Jumalaa, myös toisia ihmisiä, jotta rakkauden viesti osoittaisi maailmalle Jumalan rakkauden ylivertaisuuden!

Annetaan Jumalan Rakkaudelle tilaa omassa elämässämme!